PVC-lanka- ja kaapelimateriaaleilla on korkeammat vaatimukset, ja niillä tulisi olla korkeammat mekaaniset ominaisuudet, sähköiset ominaisuudet, korkean ja matalan lämpötilan kestävyys ja ikääntymisen kestävyys. Siksi käytetään tyypin II hartsia (tyypin I hartsia voidaan käyttää, jos sitä ehdottomasti vaaditaan). Hartsin epäpuhtauksien tulisi olla pienempiä ja kalansilmien määrän tulisi olla pienempi.
Stabilointiaineina käytetään lyijysuoloja, ja stabilointiaineiden määrä on noin 6 phr. Pehmittimen kokonaismäärä on yleensä alle 60 phr. Tavallisessa kaapelimateriaalissa voidaan käyttää ftalaattiesteriä. Kaapelimateriaalille, jolla on korkea sähköeristys ja korkea lämpötilan kestävyys, voidaan käyttää suuren molekyylipainon pehmittimiä, kuten fosfaattiesteriä.
Voiteluaineen määrä on noin 1 phr. Stearaatilla on sekä stabiloivia että voitelevia vaikutuksia. Sitä käytetään usein steariinihapon ja parafiinin kanssa. Jotkut täyteaineet, kuten satiinipoltettu savi, voivat parantaa sähköeristyskykyä ja lämmönkestävyyttä, ja niitä voidaan lisätä noin 5 phr, kun taas tavallisia täyteaineita ei yleensä käytetä. Vaipan materiaaleille, joilla on erityisvaatimuksia, kuten kylmänkestävyys, lämmönkestävyys (80 ℃, 105 ℃, 110 ℃) ja pehmeys, tulisi lisätä joitain toiminnallisia lisäaineita. Lisäksi jauhemaiset lisäaineet ja pehmittimet mahdollisimman pitkälle lieteen jauhamisen jälkeen ja lisätään sitten PVC-hartsiin.